Pieni kotikennelimme löytyy Espoon Siikajärveltä aivan Nuuksion kansallispuiston kupeesta. Koiramme elävät ja asuvat perheemme parissa perheenjäseninä liikkuen vapaasti oman halunsa mukaan niin sisällä kuin aidatulla isolla piha-alueella.
Koirat ovat aina olleet osa elämääni. Pikkutyttönä Mummin ja Ukin Mara-collie oli paras ystäväni. Ensimmäinen oma koiramme, hovawarttinarttu Ronja (1983 - 1993), tuli lapsuudenkotiini ollessani 6-vuotias. Sen jälkeen en olekaan voinut kuvitella elämää ilman koiria. Kun Ronjan kuoltua jouduimme olemaan 3 kuukautta ilman koiraa, päätin, että niitä pitää aina olla talossa enemmän kuin yksi – tyhjyys oli hirvittävää! Ronjan jälkeen vanhempieni luona asusti pitkään hovawarttinarttu Tinna (Hohvilan Ruustinna 12.4.1993 - 11.8.2007) nyt vanhemmilleni pitää seuraa Myrtzi (Brookbend Dawn).
Berninpaimenkoira on siis kuitenkin osoittautunut minun rodukseni. Äitini ehdotti minulle (minut tuntien) tätä rotua, ja siihen tutustuttuani en voi kuvitella enää minulle sopivampaa löytyvän. Lopullisesti rotu hurmasi minut, kun näin opiskeluaikanani bernin odottavan uskollisesti luennolla olevaa omistajaansa luentosalin ulkopuolella – vapaana. Kiitos vaan tälle minulle anonyymiksi jääneelle bernille omistajineen!
Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu minun lisäksi mieheni Sami, lapset Jonatan ja Niklas sekä bernitytöt Cia (TK2 Black Amiikos Concordia Cathi), Ida (TK3 Black Amiikos Edzardina Eida), sekä nöffityttö Xani (Xani-Bär vom Belmer Berg). Emma (Brookbend Cloudberry) asuu Kirsin ja Tomin hyvässä hoidossa ja Myrtzi (Brookbend Dawn) siis vanhempieni luona. Koska koiramme ovat perheemme jäseniä ja haluan harrastaa ja antaa niille jokaiselle omaa aikaa, ei määrää voi tästä enää kamalasti kasvattaa tai aika loppuisi kesken. Onneksi olen löytänyt ihania ja hyviä ystäviä ja yhteistyökumppaneita mikä mahdollistaa useamman nartun käyttämisen jalostukseen.
Koiriemme kanssa olen harrastanut mm. tokoa, agilityä, lastenvetoa, hakua, jälkeä ja raunioita. Kaikki koiramme ovat myös innokkaita Hali-Bernejä. Kilpailemiset ovat kuitenkin tokoa lukuun ottamatta jääneet ainakin toistaiseksi muille lähinnä ohjaajasta johtuen. Tällä hetkellä kun lapset ovat pieniä on tavoitteellinen harrastus hetken tauolla, mutta into palaa edelleen... Kaikista rakkain harrastus meille kaikille on kuitenkin luonnossa liikkuminen, vaellukset ja kesäisin uiminen.
Miksi sitten kasvattamaan bernejä? Mikään ei ole ihanampaa kun katsoa kuinka pentu kehittyy, kasvaa ja oppii elämää. Pitää pieniä berninalkuja sylissä, katsoa ja seurata niitä... Rakastan niitä hetkiä! Lähes yhtä ihanaa on tavata uuden pennun omistajat ja nähdä innostus ja rakkaus heidän silmissään omaa kauan odotettua uutta perheenjäsentä kohti. On myös erittäin palkitsevaa seurata kuinka perheet siitä sitten jatkavat elämää yhdessä löytäen uusia yhteisiä harrastuksia. Kasvatus on tuonut elämääni paljon uusia ystäviä joiden kanssa berniharrastus ja bernien kanssa yhdessä eläminen jatkuu.
Pentuetta suunnitellessa pyrin kiinnittämän erityisesti huomiota koirien luonteeseen ja terveyteen kokonaisuutena. Rotumääritelmän mukainen, rakenteeltaan terve ja toimiva, hyväluonteinen ja pitkäikäinen perheenjäsen ja monipuolinen harrastuskaveri on tavoitteenani. Paljon apua, neuvoja ja ohjeita olen saanut lukuisilta muilta kokeneemmilta sennenihmisiltä. On todella antoisaa ja opettavaista keskustella eri kasvattajien ja harrastajien kanssa, koska opittavaahan riittää!
Benita
